Onko kellään muulla tilannetta, että lankakerä on niin ihana, ettei malttaisi sitä aloittaa?!? Sain helmikuussa Salaiselta ystävältäni ihanan Noro kerän, olen sitä ihaillut päivittäin, se on ihana! Tässä oli välissä pikkasen ruuhkaa, mutta nyt olisi hetki aloittaa siitä ne unelmoimani sukat itselle, mutta, mutta, mutta, en malttaisi!?! Lanka on selvästi viestittänyt minulle haluavansa lämmättämään jalkojani ja tiedän, kun sukat ovat valmiit, nautin niistä varmasti tavattomasti! Siis ongelma on aloittamisen tuska, ehjän kerän muuntaminen toiseen olomuotoon! Ei voi todeta muuta kuin, että olen minä pöhkö! Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ja aloitettava projekti, jonka määränpää on unelma Noro- sukista minun jaloissa! (Ihana kuva piirtyy jo tajuntaani)

Rapsahtaessani takaisin maanpinnalle tuolta pilven reunalta, voin kertoa, että tänään valmistui jälleen yksi Rose mohair- huivi Salomonin solmuilla. Niitä olen tehnyt jo niin monta, että ei tiedä laitanko kuvaa tänne siitä, kyllästytte vielä näkemäänne. Väriltään tämä oli vaalean punainen ja omistaja on nuorin tytöistäni.

Ja nyt takaisin lastenhoidon ja kotitöiden pariin sekä keräämään rohkeutta tulevaan...