Pikkumiehen sairastelu vain paheni ja tiistaina vihoinkin saimme apua. Poika pääsi sairaalaan sisään ja oli kolme vuorokautta iv- antibiootilla, keuhkokuume oli tauti. Eli en suotta ollut huolissani hänestä! Päätin tiistaina lääkäriin mennessämme, että ulos emme lähde ennenkuin saamme kunnollista hoitoa, eikä nyt sitten tarvinnutkaan. Eilen kotiuduimme sairaalasta ja poika on jo tosi paljon paremmassa kunnossa, onneksi! Viikon antibioottikuuri tuli vielä hoidoksi.

Tämä viikko oli kyllä rehellisesti sanottuna kaamea. Ensin suunnaton huoli ja sitten asioiden ja ihmisten organisoiminen niin, että joku omasta väestä oli aina pojan vierellä sairaalassa ja lisäksi vauva tuli hoidettua ja muutkin lapset saivat ruokansa ja kokivat olonsa turvalliseksi. Isommat lapset auttoivat ja venyivät tosi paljon. Pari ystävääkin kantoivat kortensa kekoon, kiitos heille! No, selvitty on hengissä ja mieskin palaa tänään kotiin lomaltaan, kun kaikki on jo hyvin.

Paljon tämäkin viikko opetti ja herätti ajattelemaan asioita vähän eri vinkkelistä, katsotaan miten se näkyy jatkossa...

Mukavaa kevättä kaikille!